*

Markku Huusko

Jouko Turkan arvoitus

  • Jouko Turkka (1942 - 2016) Petteri Paalasmaan kuvaamana.
    Jouko Turkka (1942 - 2016) Petteri Paalasmaan kuvaamana.

Helsingissä kohistiin keväällä 2000: Jouko Turkan (1942 – 2016) ohjaama näytelmä Osta pientä ihmistä jäi esittämättä Kom-teatterissa.

Muutama viikko ennen ensi-iltaa tehdyn hyllytyspäätöksen jälkeen tarina julkaistiin kirjana (Like, 2000). Sen ytimessä on kuvitteellinen pääjohtaja Jorma Ollila, joka oli vuosituhannen vaihteessa Suomessa kuninkaan asemassa.

Juuri kukaan ei uskaltanut kirjoittaa tuolloin Ollilasta muuta kuin virallista Nokian tarkastamaa totuutta. Hänen uskottiin tehneen Suomesta Nokian avulla teknoparatiisin, joka kylpisi ikuisesti rahassa.

Paitsi tarkkanäköinen teatterimies ja kirjailija Jouko Turkka, joka teki tästä yritysjohtajasta karnevalistisen hahmon.

Syy siihen, miksi esitys Kom-teatterissa peruttiin, on jäänyt vaille varmaa vastausta, arvoitukseksi.

Kom puhui ”liian suurista taiteellisista ristiriidoista”, minkä Turkka kiisti jyrkästi. Ehkä kyse oli teatterin varovaisuudesta, mene ja tiedä.

Näytelmää esitti hyllytyksen jälkeen tallinnalainen teatteri nimellä Connecting People. Mutta oliko Nokian Ollila liian suuri pilkattavaksi vuoden 2000 Suomessa?

”Näytelmä ei ollut edes Ollilan pilkkaa, vaan elämänmyönteisyyttä niin kuin kuninkaitten kruunajaisnäytelmissä renessanssin aikaan. Näytelmässä Ollilaa kutsutaankin Suomen kuninkaaksi”, Turkka sanoi muutama vuosi teatterihankkeen hyllytyksen jälkeen 2003 Turun Sanomissa.

Heinäkuussa 2016 Jouko Turkka siirtyi tuonpuoleiseen. Ehkä joku sanoo erikoisesta teatteriepisodista vielä joskus jotain, mitä nyt emme tiedä.

Jouko Turkka oli taiteensa kautta tärkeä yhteiskunnallinen keskustelija.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kieltämättä oma persoona, eli jakoi mielipiteet. Minusta Jouko puhui aina viisaasti ja oli tosissaan sanojensa mittainen. Sellaista ihmistä kunnioittaa väkisin, vaikka ei kaikessa itse oliskaan samaa mieltä.

Mies joka on perustellut tekonsa itselleen on sentään perustellut tekonsa jollekin. Nykyisin poliitikot varsinkin tekevät paljon sellaista josta ei omaa perustetta löydy, vaan teko tehdään poliittisessa hurmiossa, ajattelematta sen kummemmin nenäänsä pidemmälle.
Sitä kuolaamista jota Turkan ohjauksessa monesti näki ja räkänokkaista menoa en ikinä ymmärtänyt, mutta ehkä se oli jotain inhorealismia, eikä minun ole pakko kaikista Turkan oikuista pitää.

Turkan kaltaisia tulisieluja kuitenkin tarvittaisiin lisää, raju keskustelu, kun on paljon antoisampaa, kuin hiljaa taskussa nyrkin puristeleminen.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Luovat taiteilijat suosivat ns. intuitiivista ajattelua eli esittävät voimakkaitakin väitteitä ilman sen kummempia perusteluja. Ikäväksi homman tekee että nämä mielipiteet esitetään faktoina.

Turkka oli tilattu Rock ja swing-tanssijoiden talvileirille opettamaan musiikin tulkintaan liittyviä asioita. Kurssilla ollut ystäväni ei oikein päässyt selville mihin Turkka pyrki harjoitteillaan ja ennenkaikkea opetukseen kuuluvilla väitteillään.
Ristiriitaisia kokemuksia herättävä henkilö tosiaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Turkan kouluttamat näyttelijät ovat parhaasta päästä suomalaista näyttelijäkaartia tänä päivänä. En tiedä onko se sattumaa vai ei.

Sen sijaan ohjaajana hän ei useinkaan suoriutunut kovin menestyksekkäästi. Seitsemän Veljestä TV-elokuva oli suoranainen floppi ja se on käytännössä hiljaisesti haudattu tekele.

Turkan keskenkasvuiset oppilaat menivät aikanaan myös liian pitkälle kultinomaisessa idolinsa fanittamisessa, mistä selkein osoitus oli ns. "Jumalan Teatterin" kuuluisa paskanheittoepisodi. Siitä seurasi myös omissa silmissäni miinus Turkalle, koska hän asettui puolustamaan kyseistä porukkaa ja lupasi jopa maksaa heille langetetut sakot. Uutisoinnin mukaan hän ei niitä kuitenkaan koskaan maksanut.

Oltuaan vierailevana teatteriohjaajana Ruotsissa hän purki omien sanojensa mukaan patoutuneita frustraatioitaan piiskaamalla jäähyväisseremoniassa hänelle ojennetulla ruusukimpulla ruusujen ojentajia. Tämä aiheutti pienimuotoisen skandaalin Ruotsissa.

Täytyy toki ymmärtää, että se mitä hänestä julkisuudessa on kirjoitettu, on vain jäävuoren huippu ja sellainen keskittyy nimenomaan ylilyönteihin. Kukaan, joka häntä ei henkilökohtaisesti ole tuntenut tai ollut hänen opetuksessaan, ei tiedä millainen henkilö hän on ollut sen 99% ajasta, jolloin skandaaleita tai ylilyöntejä ei ole tapahtunut.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pidän tavastanne kirjoitella kommentteja:)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Jumalan Teatterin" esitys oli törkeydessään täysin sairasta hauskanpitoa, josta minunkin mielestäni Turkan kannustus oli yhtä ala-arvoista., kuin itse tekijöidenkin teko.

Minulle on jäänyt hänestä lähinnä kuva täysin empatiaa vailla olevasta ihmisestä ja sanonta "hulluuden ja nerouden väli on kuin veteen piirretty viiva". . Turkka täytti tuon määritelmän varsin hyvin. Lisäksi koin hänen olevan omassa roollissaankin onneton ihminen.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Turkka oli tarkka näkijä, joka ei koskaan kumarrut herroja. Minusta hänen kirjansa "Aiheita" on edelleen mestariteos. En enää muista oliko kyse Manusta vaiko Lipposen Patesta, jota hän luonnehdi näin: "Mies on auton takaistuimeen jätetyn schäferin näköinen"...

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Suuressa viisaudessaan osasi kommentoida julkisesti ihmisten ulkonäköä. Sulo Aittoniemestä muistan jonkun aika epäkunnioittavan tokaisun.
Toisista yhtä ilkeistä tulee mieleen vain Mattiesko Hytönen.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Siinä on kuitenkin se vinha ero, että herra Hytönen on todella ilkeä (ja suorastaan ruma..) kun taas Turkka oli harvinaisen tarkka näkijä. Tykkäsin tuosta miehestä. Kepeät mullat hänellekin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jos sielun silmin yrittää kuvitella tilannetta, niin kyseessä on täytynyt olla Paavo Lipponen. Manusta ei saa schäferiä tekemälläkään.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kuuntelin juuri Yle Ykkösen Kultakuume-ohjelmaa, jossa kovasti arvostamani Kari Hotakainen totesi saman: "Aiheita" on suomalaisen kirjallisuuden mestariteos! Käykää hakemassa kirjastosta ellei ole tuttu ennestään.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Turkan kanssa yhdessä asunut (2000-2004) kuvataiteilija Marjatta Tapiola ehkä osaisi kertoa tästäkin asiasta jotain uutta ja ennen tuntematonta. Ehkä Jouko Turkka purki sydämensä hänelle. Turkan kiiluvat silmät ja puheen rytmin muistan parhaiten ja myös sen miten hän nuoria näyttlijänalkuja röykytti kuin vierasta sikaa, mutta hyviä näyttelijöitä ja ohjaajia sai aikaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kaverini kirjoitti muistonsa Jouko Turkasta. Oli ollut Oriveldellä teatterikriitikkokurssilla. Esiintyjänä Jouko Turkka. Turkka istui kateederilla, kuulijoiden tullessa, räätälin asennossa yleisöön päin, häkäluukku auki. Oli siinä yleisöllä ihmettelemistä. Mies totesi tietävänsä mitä osallistuja tuijottavat -- toimi- icebraker. Eihän tällaista olisi voinut muilta odottaa siihen aikaankaan. Melkoisen eksentrinen mies tosiaan.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Jänniä muistoja kommentaattoreilla tästä taiteilijasta, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Taiteellisia ansioita on paljon ja toki myös floppeja.

Osta pientä ihmistä (Like, 2000) oli hyvin yhteiskunnallinen teos ja ilmestyessään erittäin ajassa kiinni oleva. Sen teatteriesityksen hyllytys loppumetreillä on omituinen episodi, ja koska siinä oli tuo Turkan rakentama groteski Ollila-hahmo hetkellä jolloin Nokia oli valtio valtiossa, käynnistyivät villit spekulaatiot hyllytyksen syistä heti.

Taiteelliset ristiriidat pois vedon syynä Turkka itse kiisti. Sekin on tosin lavea määritelmä, joka voi pitää sisällään melkein mitä vain. Voihan se olla, että tuosta episodista paljastuu vielä joskus jotain uutta.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Seurailin kiinnostuneena Jouko Turkan tekemisiä. Hänellä oli vahvoja ja enimmäkseen terveitä mielipiteitä ja hyvin omintakeinen tyyli esittää niitä kirjoissaan, näytelmissään ja ohjauksissaan. Muistan, miten yritin ymmärtää hänen tv-sarjaansa "Seitsemästä veljeksestä". Ei se aina ollut helppoa. Mutta kyllä sieltäkin löytyi hienoja oivalluksia.

V. 1986 matkustin laivalla Tukholmaan ja siitä omalla autolla Göteborgiin. Matkan varrella kuuntelin hälyttäviä tietoja ydinonnettomuudesta. Ensin luultiin, että kyseessä olisi joku Ruotsin voimaloista. Mutta sitten selvisi, että ydinlaskeumat olivat peräisin Tshernobylista. Tuolla matkalla tutustuin Göteborgin suomalaisten elämään. Samalla kävin Göteborgin kaupunginteatterissa katsomassa Jouko Turkan tuottaman näytelmän "Kött och kärlek". Se oli todella rohkea ja erikoinen esitys sekin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Olin juuri avaamassa erään kauppaliikkeen ovea Helsingin keskustassa mennäkseni sisälle asioimaan, kun huomasin Jouko Turkan lähestyvän jalkakäytävällä. Ehdittyäni tuulikaapin puolelle jäin kuin kokeeksi pitämään ovea auki, ja Turkka tulikin perässäni samaan myymälään. "Kiitos", hän lausahti säilyttäen ilmeensä neutraalina. Oliko Turkka sittenkään oikea anarkisti, kun normaalit kohteliaisuudet sujuivat noin hyvin?

Seitsemää veljestä ohjatessaan Jouko Turkka lienee yksinkertaisesti innostunut tv:n lähikuvan mahdollisuuksista, ja siksi komentanut näyttelijät kuolaamaan räkäisinä. Ei teatterikatsomon takariville näy, jos sylki valuu pitkin leukaa, mutta televisiossa asialla voi herkutella... tai siis: asialle voi yökkäillä.

Saas nähdä, säilyttääkö Jukka Puotila "Jouko Turkan" imitaatioesitystensä hahmona. Yleensä vainajien puhetapaa ei jäljitellä, vaikka viime talvena Puotila show'ssaan "60 kutsumatonta vierasta" imitoikin esimerkiksi Tarmo Mannia.

Kommenttiketjussa mainittu Mattiesko Hytönen on kirjoituksissaan pyrkinyt katsomaan julkkiksia ikään kuin selkäpuolelta, paljastaen heistä asioita joista henkilö itse mieluummin vaikenisi. Muistan Hytösen kirjoittaneen myös Turkasta!

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Lieron ja neron välillä on sittenkin eroa, onneksemme...

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

Jouko Turkka kuului suomalaisten dinosaurusten sukuun. Hän oli aktiivinen yhteisnäiskulttuurin murrosaikana, jolloin teatterilla oli vielä yhteiskunnallista merkitystä. Vastaavan huomioarvon saaminen teatteriesitykselle (post)postmodernina aikana olisi haasteellisempaa.

Turkan kaltaiselta taiteilijalta ei itsevarmuutta puuttunut. Nokia oli kansantalouden kantapää, jota ilmeisesti vain hän rohkeni käsitellä kriittisesti.

Jokaisella aikakaudella on pyhät lehmänsä. Mitkä ovat niitä ovat tämänpäivän Suomessa?

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset