Todennäköinen selitys Suomen Facebook-hysterialle

Suomessa koettiin ennennäkemätön Facebook-hysteria, jonka panivat alulle useat epätietoiset sosiaalisen median käyttäjät, mutta se levisi kulovalkean tavoin myös toimitetun median puolelle.  Nopeimpia toimituksia olivat nähdäkseni Iltalehti ja Stara-viihdepalvelu, jotka uutisoivat viime lauantaina ja sunnuntaina houkuttelevin verkko-otsikoin FB-yksityisviestien tulosta julkisiksi. Lähteeksi mainittiin lukijat ja käyttäjät.

Tämä Iltalehden lauantainen juttu muotoutunee suomalaisen mediahistorian klassikoksi. Tässä on saman lehden seuraavan päivän ihan kelvollinen paikkaus. Näin irroteltiin vielä sunnuntaina samoihin aikoihin Starassa.

Sunnuntai-iltana asiasta kirjoittivat netissä näkyvästi ainakin Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat ja Yleisradio. Lumipallo vieri ja kasvoi, eikä sitä voinut kukaan enää pysäyttää. Varmistamaton huhu oli muuttunut todeksi.

Huippu saavutettiin, kun Suomen virallinen iltahartaus, Yleisradion puoli yhdeksän tv-uutiset, paukutteli yksityisviestien julkisuuteen livahtamista täytenä totena vielä maanantai-iltana.

Nyt on käynyt ilmi, että uutinen oli mitä ilmeisimmin ankka. Siitä ei voi syyttää Facebookin käyttäjiä, jotka joutuvat uusien ja ihmeellisten tilanteiden ja näkymien eteen palvelussa tuon tuosta. On hyvin ymmärrettävää, että käyttäjä pelästyy kun eteen tulee vanhoja viestejä, joita ei usko tai toivo kirjoittaneensa julkisesti.

Ennen vanhaan ihmiset kirjoittivat Facebookiin paljon vapaammin törttöilyistään ja vauvankakankoostumuksesta kuin nykyisin. Siis ihan julkisesti seinälle, ainakin FB-kavereiden ulottuville. Nämä viestit hyppäävät Aikajanan myötä silmille, vaikka ne ovat toki palvelussa koko ajan olleet.

Moni tuttu ihminen pohti maanantaina, pitääkö koko oma FB-viestittelyhistoria tuhota tai erota koko paikasta. Jos on ollut Facebookissa vuodesta 2007 ja ollut siellä aktiivinen, poistourakka on lähes mahdoton.

Suomalainen hysteria on kiinnostava osa sitä lisääntyvää Facebook-vastaisuutta, joka käyttäjien keskuudessa nykyisin leviää. Kun jotakin riittävästi inhoaa, on myös valmis uskomaan siitä ensimmäiseksi mitä tahansa pahaa.

Mutta olettakaamme, että Facebookissa kirjoitetut yksityiset viestit, jotka voi siis rinnastaa perinteisiin sähköpostiviesteihin, ovat todella muuttuneet julkisiksi, vaikka yhtiö toisin vakuuttaa. Seurauksena olisi monen erittäin salaisen tiedon päätyminen vääriin käsiin.
 
Kuinka moni henkilökohtainen tunnustus tai yrityksen liikesalaisuus olisikin nyt julkista riistaa? Se olisi aivan eri asia kuin jonkun nettipalvelun sähköpostiosoitetiedoston leviäminen.

Puhuttaisiin Facebookinkin kannalta kohtalokkaasta asiasta. Ihme, että yhtiö ei edelleenkään osaa viestittää käyttäjille kunnolla suositun palvelunsa muutoksista.

Kuten tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio Facebook-hysterian tänään loistavasti Uudelle Suomelle kiteytti: ”Kaikki ovat menneet vähän sekaisin”.