Härmän häjyt smyygailee – ja Mikko Leppilampi heittää voltin
Härmä-elokuvassa esiintyvät Eero Milonoff, Pamela Tola, Lauri Tilkanen ja Mikko Leppilampi Bottalla torstai-iltana.
Minulla oli ilo ja kunnia olla läsnä, kun JP Siilin ohjaama Härmä-elokuva esitettiin kutsuvierasyleisölle torstai-iltana. Jättiteatteri Bio Rex oli melkein viimeistä paikkaa myöten täynnä helsinkiläistä elokuvamaailman eliittiä, tekijäporukan tuttuja, mutta myös maakunnan ihmisiä, erityisesti tietty pohjalaisia.
Elokuva sijoittuu 1800-luvulle, aikaan, jolloin virkavalta pelkäsi sen ajan liivimiehiä, häjyjä. Nämä puukkojunkkarit alistivat maakunnan kunniallisen väen komentoonsa ja ainakin tarinan mukaan myös nykyisin Kauhavaan kuuluvan Härmän nimismies kuunteli heitä enemmän kuin lakia.
JP Siilin luoma Härmä-tarina on varsin klassinen hyvine ja pahoine veljineen. Kiistoja aiheuttavat, kuinka ollakaan, raha, ylpeys ja kaunis nainen. Nämä panevat puukot heilumaan ja veren virtaamaan.
Elokuva on eräänlainen länkkäri, joka sijoittuu karuun pohjoiseen, joka tosin näyttäytyy vehreämpänä kuin lapsuuden kesät. Pyssyt on korvattu puukoilla ja jälki on sen mukaista. Kun villissä lännessä machoilija hoippuu ampumahaava rinnassaan, villissä härmässä hän hoippuu puukko syvällä sisuksissaan.
Mikko Leppilampi on pahis ja suurelle yleisölle paljon tuntemattomampi Lauri Tilkanen hyvis. Kummallakin Välitalon veljeksellä on aseenkantajansa, joita esittävät läpeensä häjyksi tehty Eero Milonoff ja humoristitaidoistaan tunnettu Aku Hirviniemi. Pahisjoukon kolmas kärkihahmo on laulaja Olavi Uusivirta. Riitoja aiheuttava nainen on Pamela Tola.
Suomalaisen elokuvan ja tv-maailman kulttihahmoista mukana ovat Esko Salminen, Taneli Mäkelä, Kari Hietalahti ja Pirkka-Pekka Petelius.
Näyttelijät koettavat parhaansa mukaan puhua pohjalaismurretta. Niin ikään pohjalaisista kertovassa Talvisota-elokuvassa loistanut Taneli Mäkelä onnistuu parhaiten. Monella muulla sekaan tulee vähän väliä helsinkiläistyyppistä puheenpartta. Yksi selitys on tälle on se, että puhtaasti murteeseen pohjautuvaa dialogia ei ymmärtäisi kukaan muu kuin pohojalaanen, ja sehän ei toimisi suuria yleisöjä ajatellen.
Kutsuvieraiden iltabileissä Ostrobotnian juhlasalissa näyttelijät päästivät vapaalle ja kävivät myös Bottan lavalla heittämässä läppää. Taitavimmat suoritukset torstai-iltana nähtiin, kun Remua Ganes-elokuvassa esittänyt Eero Milonoff smyygaili (Stadin slangia), eli tuijotteli yleisöä röyhkeän reteesti, ja Olavi Uusivirta teki saman omalla ilmeikkäällä tavallaan. Näiden molempien häjyily oli myös kankaalla tehokasta.
Vähemmän taitava suoritus oli Mikko Leppilammen Bottan matalalta lavalta heittämä - ja hieman vajaaksi jäänyt - voltti juontonsa päätteeksi. Olen nähnyt 10–15-vuotiaiden poikien tekevän vastaavia huomattavasti häntä ketterämmin - tasamaalla.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Huusko: "Kiistoja aiheuttavat, kuinka ollakaan, raha, ylpeys ja kaunis nainen. Nämä panevat puukot heilumaan ja veren virtaamaan."
Ei tainnut olla kiistojen (väkivallan) syy kuitenkaan noin pelkistetty todellisuudessa.
Tuo n. 1oo vuotta kestänyt ajanjakso oli Pohjanmaalla pahimmillaan mieletöntä terroria ihan tavallisiakin kansalaisia kohtaan (kestitykset, joissa isäntäväki piestiin tai surmattiin, tuli sitten kestitystä tai ei). Ja toisinaan saatettiin joku pahoinpidellä tai surmata äkkiarvaamatta ja ilman mitään uhrista johtuvaa syytä (tosin näin sattuu joskus nykypäivänäkin).
Heikki Ylikangas on kirjoittanut näistä "puukkojunkkareista" valaisevan kirjan. Elokuvaa en tietysti vielä ole nähnyt.
Onhan siellä väkivallan takana aina vaikka mitä. Ennenkaikkea sitä harjoittavat onnettomat yksilöt, kuka mistäkin syystä. Jengeistä löytyy muita sorrettuja, oltiin sitten tämän päivän Los Angelesissa tai 1800-luvun Härmässä. Jengit pitävät myös otteessaan julmin keinoin ja irtautuminen on vaikeaa, kuten tiedetään. Poliisivoimat ovat välillä voimattomia paikallisten hurjia mittasuhteita saavien rikollisilmiöiden edessä, eli tässäkin mielessä Härmän aihepiiri on aina ajankohtainen.
Olisipa ollut hienoa kokea jotain näin upeaa.
Mutta mieleni palaa tapaus Sailas/Vehviläiseen.
Onko US siitä vaiti?
Totesipa jälkiviisaiden Kalle Isokallio, että on Sailakselle eron paikka.
Mutta hiljaisuus humisee.
Eikö Markku Huusko voisi jatkaa kritiikkiään?
Hänellä on valtaa, meikäläisellä ei.
En voi niellä tätä törkeyttä enkä ymmärrä sitä, että Sailas ja Vehviläinen saavat jatkaa tehtävissään.
Siksi vetoan , ehkä asiattomassa yhteydessä, Huuskoon: ettehän anna tämän törkeyden vaipua historiaan ?
Te voitte virittää rehellisen keskustelun.
En malta olla kertomatta, hiukan huvittuneena, että tunnettu blogivinoilija Markku Tyry, hauska mies, poltti hihansa eikä uskaltanut ottaa vastaan kommentteja.
Siis omassa blogissaan.
Siinä meillä elävä esimerkki vasemmiston älyllisestä toiminnasta.
Luulen, että Huusko heittää minut kerta kaikkiaan ulos sivuilta, mutta perustelen sitkeyttäni pohjalaisilla juurilla.
Uskon, ja ehkä filmikin sen todistaa, että jokin oikeudenmukaisuuden tarve, saa meidät pohjalaisten geenit perineet toimimaan kuten toimimme.
Pitää nähdä se elokuva.
Mari Kiviniemi, Seinäjoella syntynyt poliitikko, on pariin kertaan perustellut töksähteleviä lausuntojaan pohjalaistaustalla. Ehkä paras esimerkki on opposition kansanedustajien väittäminen epäisänmaallisiksi. Mielenkiintoista, että aikuinen ihminen voi siirtää vastuun omista sanomisistaan tietylle maantieteellis-kulttuuriselle alueelle.
Taneli Mäkelä onnistui muuten viime vuoden UIT-revyyssä hienosti imitoimaan Duudson-ryhmän Jukka Hildéniä, joka myös on seinäjokelaissyntyinen.
Kiviniemi tulee Jalasjärveltä. Kunnasta, joka kamppaalee rahotuksen kanssa oikein pohjalaasittain, kun koulutuksessa tuli kämmittyä. Jalasjärven Valtatie motellin omistaja, kokoomuslaanen, oli myymässä omistamaansa motellia venäläisille. Siinä sitä isänmaallisuutta vai olisikoh kokoomuslaasta rahantajua? Muutenhan Jalasjärvi on mahtava kuten pohjalaaset muutenkin, parhaata kaikista ja fiksuja. Voi, että on komia tuo Seinäjojen lakeuden ristikin. On ne laakeet aakeet nähtävä ja leffaan mentävä.
Nuista suomalaisista näyttelijöistä muuten, niin ennen vanhaan olin venäläisten, betroskoilaisten ja karjalaisten näyttelijöitten ja sielä teatteri-ihmisten tai siis näkemässä ja esitysten jälkkeen juhlimassaki, niin net ei ole niin virkamiesmäisiä, ko nämät meän. Jotenki semmosta rennompaa väkeä. En tiä näinä vuosina. Mutta lahjatki tullee paremmin käyttöön, semmosta avoimen innostunutta henkeä.
Nuorena, muistaakseni ensimmäisessä kesätyöpaikassa, oli sahalla kaverina juuri Pohjanmaalta muuttanut vähän vanhempi mies. Aluksi hän yritti peitellä murrettaan, mutta ei siitä mitään tullut. Eikä minua ole koskaan tuollainen haitannut, päinvastoon. Oltiin kahdestaan siirtelemässä lautakasoja kuivuriin ja pois.
Eihän se kestänyt kuin muutama viikko, kun alkoivat kotona huomautella, että mistäs tuo pohjalaanen korostus sun puhesees on tullu. Se ei lähtenyt vielä syksysllä koulussakaaan ja joku epäili minun olleen kesäduunissa jossain lakeuksilla. Ei se murre tietenkään täydellistä ollut, mutta puheeseen tarttui se erilainen korostus ja sanontoja.
Se on yksi rikkaus sekin, että puhutaan eri murteilla. Stadin slangikin on piristävän erilainen maamme eri alueiden murteissa/kielissä. Eräs taksinautoilija yritti olla kovasti tulla Stadilaiseksi ja heitti läppää omintakeisella Stadin slangillaan. Lentokentältä asuntoon oli vain niin pitkä matka, että kuljettaja vaihtui vauhdissa savolaiseksi:)
Hienoa, kun Radio City aloitti taas ja käynnisti Slangiuutiset:
http://www.radiocity.fi/uutiset/slangi/slangiuutisissa-tanaan-juttuu-fik...
Erikoista on, että radiossa Stadin slangin soundi kuulostaa välillä aivan saamelta.
Kuulosti vähän siltä, että uutisiin oli yritetty väkisin saada salangisanoja. Parempaakin olen kuullut ja luonnollisemman tuntuista. Tuosta sai kuitenkin jotenkin selvän, vaikka kuulostikin saamenkieleltä toisinaan. Radiossa arkipäivisin tulevat saamenkielisistä uutisista ei saa yhtään mitään selvää. Ja niitäkin kieliä on pohjoiskalotissa kolme toisistaan eroavaa. Vain yksi on yleisin.
Nyt on rasti ruudussa! Terveiset Bio Vuoksen puolitäydestä, viileähköstä katsomosta - ja Härmästä.
Mistä oli löydetty noin hienoa miljöötä ehjine pihapiireineen ja hyväkuntoisine pärekattoineen? Viljelykset olivat tietysti konekylvön jäljiltä ja kylätiet automaisesti kaksiraiteisia, mutta en halua takertua niihin.
Filmi on erittäin väkivaltainen. Tarkistin jälkeenpäin, että ikäraja on 16. Mikko Leppilammen roolihahmo lienee ollut pahasti häiriintynyt ja suuruudenhullu, eikä hän epäröinyt käyttäytyä väkivaltaisesti edes lähimpiä ihmisiä kohtaan. Ilmankos hän kirjaimellisestikin vahvana kaverina piti seutua otteessaan kuin mafiapomo. Omalle morsiamelleenkin hän esitti uhkauksen, että olisi valmis tappamaan tämän sukulaisia, jos perhe-elämä ei lähtisi sujumaan. Huh.
Lena Meriläinen ansaitsee maininnan. Hänet oli onnistuneesti siirretty "Kotikadulta" 150 vuotta taaksepäin, ja stailattu eleettömäksi pohjalaisemännäksi, lojaaliksi tueksi rikolliselle esikoispojalleen. Hyytävä hahmo, joka kykeni katsomaan päältä hirvittäviä väkivallantekoja kotinsa pihalla.
Katsomossa tuntui jotenkin siltä, ettei kaakkoissuomalainen yleisö oikein päässyt sisään filmin tunnelmiin. Imatralla aivan äskettäin tapahtunut koulupuukotus teki ainakin minulle liian vaikeaksi heittäytyä antaumuksella mukaan elokuvan tapahtumiin.
Kuvasit noita maisemia. Anoppi aina sanoo, että tienvieretkin oli puhtaat, ei rikkakasvin rikkakasvia pohjalaasten teiden varsilla. Ahkeria ihmisiä, kun pitivät huolen kaikesta. Ovatkohan Suomen pitkäikäisintä kansanosaa? Karsiutuivatko heikot geenit ajoissa?
Siisteimmät pihat täälläpäin on suomenruotsalaisilla, jotka ovat saaneet vaikutteita Ruotsista ja/tai Saksasta.
Kunnat antavat jokivarsien ja järvimaisemien risukoitua.
Hyviä havaintoja, Tuomo. Saattaa olla, että Kaakkois-Suomessa tarina pohjalaisista puukkojunkkareista ei oikein putoa. Pohjalaisia on eri laskutapojen mukaan kuitenkin viidennes tai jollain tavalla juuriltaan jopa kolmannes suomalaista, kun rajat vedetään vanhan maakunta-ajattelun mukaan Kainuuseen ja Peräpohjolaan asti. Sikäli elokuvan aihepiirin tuntee omakseen aika moni.
Monien eteläpohjalaisten mielestä (Kauhava, Kurikka, Vaasa, Seinäjoki...) oikea Pohjanmaa on vain siellä. Murrekin on omansa ja ihan eri kuin vaikkapa Oulun seudulla, Kainuusta puhumattakaan.
Elokuvan menestyksen ratkaisee, miten sen ottavat vastaan pääkaupunkiseutulaiset (+ muut uusmaalaiset), varsinaissuomalaiset ja pirkanmaalaiset, koska väestöstämme asuu näillä alueilla yhteensä parisen miljoonaa. Vaasasta Kuusamoon uskon Härmän automaattisesti kiinnostavan.
Etelän-lomalla tai Ruotsi-maaottelua katsellessaan kaltaiseni sadannen polven savokarjalainenkin tuntee itsensä "Härmän jätkäksi", vaikka ei käytökseltään ihan pahimmasta päästä olekaan. Siinä mielessä Etelä-Pohjanmaalla on erittäin vahva brändi!
Tänä aamuna huomasin jo puoliääneen harjoittelevani: "Mihinä mun sukkani o?"
Vaasaan on toki muuttanut maalta paljon väkeä, mutta muutoin Vaasassa ei puhuta mitään murretta.
Tuttavapiirissäni on runsaasti hesalaisia pohjalaisin juurin varustettuja. Eiköhän heitäkin kiinnosta.
Härmän ensimmäinen viikonloppu meni hyvin:
http://elokuvauutiset.fi/site/kotimaa/3452-risto-raeppaeaejae-ja-haermae...
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 21 kommenttia